KERPPOLAN KESÄ kuuluu Kerppolan vanhoihin laatuihin, ja on niitä harvoja 1800-luvulta peräisin olevia kotimaisia maatiaislajikkeita, jotka ovat säilyneet jälkipolville. Prof. O. Meurmanin kertoman mukaan Kerppolan kartanolla Kangasalla oli kylvetty noin v. 1870 Pälkäneeltä Myttäälän tilalta saatuja siemeniä, joista yhdestä kasvoi tämä makoisaa hedelmää tekevä puu, jota sittemmin ryhdyttiin lisäämään kartanon taimistossa. Myöhemmin myös Lepaan puutarhaopisto otti lajikkeen levitykseen. Se menestyy hyvin ainakin III-vyöhykkeelle saakka.

Lajike ei kuitenkaan ole koskaan ollut taimistoissa yleinen, koska puu kasvaa helposti toispuoleiseksi ja sen kuori on hilseilevä, joten taimet eivät ole myyvän näköisiä. Puu kasvaa latvukseltaan harvaksi ja alaoksistaan riippuvaksi. Oksat tulevat kierteisiksi ja latvastaan kaksihaaraisiksi. Kukinta on aikainen, joten sen pölyttäjinä on oltava muita aikaisin kukkivia lajikkeita, kuten Huvitus, Harlamovski, Lavia, Dolgo, Chestnut tai muut marjaomenat.

Keskikokoinen ja muodoltaan kekomainen omena on väriltään keltaisenvihreä ja punahohtoisen juovainen. Kuori on ohut. Tämän voimakastuoksuisen ja mehukkaan omenan maku on makeanhapahko ja mietohappoinen, Sävstaholmin tapainen. Hyvä pöytäomena.

Sato kypsyy elo-syyskuussa ja säilyy kuukauden. Sadon määrä on keskitasoa, mutta on lähes jokavuotinen.