LÅNGSJÖN PÄÄRYNÄOMENA on tuotu Suomeen Pietarista Regelin taimistosta Somerolle Långsjön kartanoon, minkä mukaan nimensä saaneena sitä on levitetty 1800-luvun lopulta alkaen eri puolille Suomea. V. 1887 silloinen tunnettu hedelmäntuntija vapaaherra R. Gripenberg tunnisti lajikkeen Sagulinin Päärynäomenaksi . Viime vuosina lajike on löydetty uudelleen ja sitä on myyty myös nimellä Esteri .

Lajike on havaittu ilmastollisesti hyvin kestäväksi ja aikaisin tuleentuvaksi. Lajike selviytyi vuosisadan pahimmista tuhotalvistakin 1939-42 hyvin, joten sitä voi huoletta suositella V-vyöhykkeelle asti. Satoikään puu tulee aikaisin tehden jokavuotisia, mutta pieniä satoja kolmanneksen omenista varistessa ennen aikojaan. Alle 10-vuotiaista puista saanee vain muutaman kilon hedelmiä, mutta satoisuus suurenee iän myötä. Kukinta on keskiaikainen, joten sille sopivat pölyttäjiksi mm. kanelit ja Lepaan Meloni. Puun kasvutapa on nuoresta pitäen hillitty sen latvuksen tullessa yhtä leveäksi kuin korkeaksikin, mutta vanhemmiten tilaa vieväksi.

Omena on kooltaan pienehkö (n. 50 g) ja pyöreä sekä pitkäkantainen, maultaan imelähkön viinihappoinen ja päärynämausteinen herkkuhedelmä. Pohjaväriltään se on vihreä, kyljestään oranssinruskehtava ja ruosteinen. Sato kypsyy epätasaisesti syyskuun alkupuolella ja säilyy kolmisen viikkoa.

Lajike on istutettu Kotitaimen näytetarhaan Tuusniemelle v. 1999.