LEPAAN MELONI on kasvanut Lepaan Puutarhaoppilaitoksen vanhassa tarhassa jo v. 1840, ja on luultavasti siemenkylvöstä syntynyt. Emopuu kaatui syysmyrskyssä v. 1988 runsaassa omenalastissa ja oli noin 170-vuotias. Lajike on terve ja satoisa sekä hyvä pölyttäjä, miksi sitä on perinteisesti suosittu pohjoisilla vyöhykkeillä. Lajiketta suositellaan V-vyöhykkeelle asti niin pohjoiseen kuin omenapuu voi yleensä menestyä, ja sitä on käytetty välirunkona aremmille lajikkeille. Lajike oli yksi harvoista, jotka selvisivät hyvin tuhotalvista v. 1939-42. Puun kasvutapa on voimakas ja pysty. Satoisuus alkaa myöhään ollen aluksi heikko, myöhemmin jaksottainen ja runsas.

Hedelmä on kooltaan pieni ja pyöreä, väriltään vihertävänkeltainen. Maku on mehukkaanpehmeä ja meloniin vivahtava, ja sopii tuorekäyttöön. Omenat kypsyvät syyskuun alussa ja säilyvät kuukauden. Kukinta on keskiaikainen. Parhaimpiin pölyttäjiin lajikkeelle kuuluvat Lavia ja Valkea Kuulas.

Lepaan Melonin siementä käytettiin aiemmin perusrunkojen tuotantoon, mistä syystä niistä kasvaneita emolajikettaan muistuttavia siemenpuita - maultaan heikompia - löytyy vanhoista pihoista.

Lajike on latvusvartettu Kotitaimen näytetarhaan v. 2000.

Kuva galleriassa / marjat ja hedelmät