MUSTIALAN VALKEA tuotiin Suomeen Pietarista Regel & Kesselringin taimistosta v. 1865 Mustialan hedelmätarhaan, minkä yksilön jälkeläisiä kaikki kyseisen lajikkeen puut Suomessa ovat. Tiettävästi lajiketta on ollut jo aiemmin kuuluisassa professori Sahlbergin Huvituksen hedelmätarhassa, jonne istutettiin toistatuhatta tainta ennen vuotta 1850 pääosin Ruotsista, Saksasta ja Englannista, joten lajikkeen alkuperä lienee sittenkin muualla kuin Venäjällä. Se selittäisi sen, ettei Venäjältä ole löydetty alkuperäistä nimeä ja historiaa tälle lajikkeelle. Lajiketta onkin epäilty puolalaiseksi Valkoiseksi Porsliiniomenaksi. Puu on kasvutavaltaan voimakas muodostaen pyöreän ja leviävän latvuksen. Rentoversoisena voisi kuvitella sen sopivan myös seinustalle säleikköön, kääpiöivälle perusrungolle vartettuna.

Lajiketta suositellaan IV-vyöhykkeelle asti, pohjoisempana vain edullisimpiin paikkoihin. Satoa puu ryhtyy antamaan 5-6 vuotta istutuksesta ollen säännöllinen ja runsas. Kukinta on keskimyöhäinen ja siitepöly hyvin itävää.

Litteänpyöreä hedelmä on korkeintaan keskikokoinen, väriltään kellanvalkea ja maultaan hienon pehmeähkö, vadelmaan vivahtava, ja kehittyy melko hyvin pilvisinäkin kesinä. Omenat kypsyvät elo-syyskuussa ja säilyvät muutaman viikon, paitsi se noin viidennes sadosta, joka varisee ennen aikojaan. Ohutkuorisena se on altis ruvelle ja kolhiutuu herkästi, mutta se sopii mainiosti säilykkeisiin ja erityisen herkullinen se on kuivattuna.

Lajike istutettiin Kotitaimen näytetarhaan Tuusniemelle v. 1998.