BOROVINKA on vanha venäläinen lajike, jonka alkuperä lienee Volgan latvavesien varrella, ja jota on viljelty Suomessa jo 1800-luvulla. Aikojen kuluessa nimen alle on syntynyt toisiaan muistuttavia muunnoksia siemenjälkeläisten kautta. Niistä on nimetty omiksi lajikkeikseen Harlamovski ja Charlottenthal. Borovinka tunnetaan vanhassa kirjallisuudessa myös mm. nimillä: Borovitski ja Boravinskoje. Kanadassa pidetään siellä yhä suosittua Duchess of Oldenburg -lajiketta Borovinkana , ja siellä esiintyy myös sen punaisempi muoto Red Duchess .

Lajike on niin samanlainen Harlamovskin kanssa, ettei niitä omenista voi varmasti erottaa, mutta Borovinkana tunnettu puu voi ehkä kasvaa kookkaammaksi, eikä ilmeisesti ole yhtä aikais- ja runsassatoinen. Lajikkeen talvenkestävyydestä on vaikea saada pitävää tietoa, koska vanhoista puista on lajikemääritys vaikeaa suhteessa sisarlajikkeisiin, mutta vanhojen tietojen mukaan se on kestävä vielä V-vyöhykkeelläkin.

Puu kasvaa nuorena voimakkaasti muodostaen pystyn ja oksakulmiltaan terävän latvuksen. Puuaineksen hauraus aiheuttaa helposti oksien repeilyä erityisesti hyvinä satovuosina, joten oksia tulee taivuttaa tai ohjausleikata ajoissa sekä suorittaa tuentaa hyvinä satovuosina. Yleensä satoisuus on tyydyttävä. Kukinta on aikainen. Siitepölyn itävyydestä ei ole tutkimustietoa, mutta vanhan suosionsa ja viljelyvarmuutensa perusteella sitä on pidettävä hyvänä.

Omenat ovat etenkin nuorilla puilla suuret ollen keskimäärin 90-100 g/kpl. Omenien pohjaväri on vaaleankeltainen kyljessään vaalean- ja tummanpunaista juovamaista väritystä. Sato kypsyy syyskuun lopulla säilyen kuukauden verran, mutta ovat alttiita varastolaikulle ja sisämädälle. Vain lämpiminä kesinä hedelmät kypsyvät maukkaiksi, vähähappoisiksi pöytäomeniksi ollen parhaimmillaan talouskäytössä.

Lajike on istutettu Kotitaimen näytetarhaan Tuusniemelle v. 1997.