 |
HARLAMOVSKI on vuosisatoja sitten Venäjällä - luultavasti Tulan alueella Moskovan eteläpuolella - syntynyt lajike, joka levisi Saksaan jo noin v. 1700 ja Englantiin v. 1824. Sillä on hyvin läheisiä sisarlajikkeita (Borovinka, Charlottenthal), joista sitä on vaikea erottaa, ja nähtävästi nimet ovat jossain historian vaiheessa menneet eri maissa vähän ristiinkin. Aiemmin nimi meilläkin kirjoitettiin Charlamowsky , Englannissa sillä on nimenä Borovitsky ja USA:ssa Charlamoff, mutta siellä on toinenkin lähes samanlainen lajike, nimeltään Duchess of Oldenburg, jota mainostetaan ainakin taimistoluetteloissa Kanadassa Borovinkana . |
Meillä Harlamovskia on viljelty jo 1800-luvulla ollen edelleenkin suosituimpien lajikkeiden joukossa IV- ja V-vyöhykkeillä. Puu kasvaa aluksi
nopeasti muodostaen pystyn ja oksakulmiltaan terävän latvuksen, mutta jää lopulta pienehköksi. Sitä voidaankin istuttaa kolmen metrin välein. Puuaineksen haurauden ja sadon painon vuoksi sen oksia tulee nuoresta pitäen taivuttaa tai ohjausleikata sekä tukea repeämisvaaran vuoksi. Puu ei elä kovin vanhaksi.
Kukinta alkaa varhain keväällä ja kestää pari viikkoa. Sitä pidetäänkin hyvänä pölyttäjäpuuna. Sille tiedetään parhaiksi pölyttäjälajikkeiksi Valkea Kuulas ja Melba. Harlamovskilla on erikoinen kyky tuottaa joskus siemenettömiä hedelmiä. Se on hyvin satoisa – voipa kymmenvuotias puu tehdä 100 kg omenia. Lisäksi sen sadot ovat säännöllisiä ja jo kolmivuotiaina alkavia.
Omena on kooltaan vähintään keskikokoinen, n. 100 g/kpl. Kuori on ohut, mutta vahapintainen. Pohjaväriltään se on vihreänkeltainen tai kypsänä vahankeltainen, kyljillään laajasti juovaista punaväritystä. Maku on pöytäomenaksi vaatimaton, mutta se on hyvä talousomena mm. soseiden valmistukseen. Ohutkuorisena lajikkeena omaa alttiutta ruvelle. Kuivilla mailla kasvaessaan saattaa varistaa osan sadostaan. Sato kypsyy syyskuussa säilyen 1-2 kuukautta.
Lajike on istutettu Kotitaimen näytetarhaan Tuusniemelle v. 2000 .
