Puu kasvaa voimakkasti muodostaen tanakoita oksia hyvin oksakulmin, joista muodostuu tasapainoinen latvus ilman leikkauksia. Lehdet ovat poikkeuksellisen isokokoiset. Kukkii keväisin aikaisin lämpösummasta 160 hiukan punertavin kukin siitepölyn ollessa hyvin itävää. Sille tiedetään parhaiksi pölyttäjiksi ainakin Sävstaholm, Rupert ja Kanelit. Satoa puu alkaa tuottamaan jo kolmivuotiaana muodostuen aikaa myöten runsaaksi ja melko säännölliseksi.

Hedelmä on suurehko, nuorissa puissa yli 100 g/kpl. Pohjaväriltään se on vaaleanvihreä kyljessään ruusunpunaista väritystä., mutta Punainen Melba on väriltään kauttaaltaan ruusun- tai tiilenpunainen. Maku on makean viinihappoinen, mehukas ja hieno, ja tuoksuvat persikalle. Hedelmät ovat sateisina kesinä hyvin alttiita ruvelle. Sato kypsyy epätasaisesti syyskuussa lämpösummasta 1190 ja säilyy parikin kuukautta. Omenat ovat arkoja kolhuille. Melba on hyvä pöytähedelmä ja sen happoisuus mahdollistaa sen käytön myös taloustarkoituksiin. (Kuvassa Punainen Melba ).

Melbaa on käytetty runsaasti emolajikkeena risteytettäessä uusia lajikkeita niin Venäjällä, Amerikassa kuin Suomessakin (uusin Jättimelba ).

Lajike on istutettu Kotitaimen näytetarhaan v. 1995, ja antanut satoa vuodesta 2000 asti.

Tarhassamme Sariolaksi luultu puu osoittautuikin Melbaksi.