Lajiketta on istutettu eniten Itä-Suomeen, ja sitä tapaa 1900-luvun alkupuoliskolla istutetuista vanhoista tarhoista, kuten Kallaveden Vaajasalon saaresta. Viime aikoina tämä välillä jo lähes unohdettu lajike on noussut uudelleen suosioon. Se menestyy IV-vyöhykkeelle asti, ehkä pohjoisempanakin, mutta ei ehdi kypsyttää siellä satoaan. Lajike tunnetaan Kanadassa nimellä Moscow Pear .

Nuorena puu kasvaa voimakkaasti, mutta tasaantuu pian muodostaen matalan ja leveän latvuksen. Oksakulmat ovat kestävät ja oksat tanakat. Kukinta on aikainen ja kestoltaan lyhyt, joten sillä tulee olla pölyttäjinä aikaisin kukkivia lajikkeita, kuten Sävstaholm tai Harlamovski. Satoikään lajike tulee pian, mutta suurempia satoja saa odottaa muutaman vuoden. Satoisuus on melkein jokavuotista. Lajike on terve.

Hedelmä on keskikokoinen ja pitkänpyöreä sekä siperianomenan perimään viittaavasti pitkäkantainen. Väriltään hedelmä on vaaleankeltainen kyljessään harvassa karmiininpunaisia juovia. Maku on nimensä mukaisesti päärynämausteinen ja viinihappoinen edellyttäen, että sato saa kypsyä puussa. Kypsymisaika on syyskuun lopussa ja omenat säilyvät pari viikkoa. Moskovan Päärynäomena on hyvä pöytäomena, joka sopii myös talouskäyttöön.

Joidenkin huomioitsijoiden mukaan Venäjällä tällä nimellä nykyään esiintyvä lajike poikkeaa jossain määrin meidän lajikkeestamme. Lajikkeen siementä on käytetty vanhastaan Venäjällä perusrunkotuotantoon.