Kasvitautien tutkiminen on laaja puutarhatieteen haara, eikä siitä sen laajuuden vuoksi voi tehdä tarkempaa selkoa tässä yhteydessä. Onneksi pohjoisilla kasvuvyöhykkeillä pakkastalvet estävät useimpien kasvitautien leviämisen. Seuraavassa on läpileikkaus meillä yleisimmistä taudeista.

Hedelmäpuiden tarttuvat taudit jaotellaan virus-, mykoplasma-, bakteeri-, sieni- ja puutostauteihin.

Niistä saa yksityiskohtaisia tietoja mm. Kasvinsuojeluseura ry:n julkaisusta Hedelmä- ja marjakasvien taudit .

Virustaudeista omenapuilla esiintyy mm. mosaiikkivirusta ja kloroottista lehtilaikkua . Vaikka taimistot pyrkivät puhtaisiin emokasveihin ja käyttävät desinfiointia, virukset leviävät hyönteisten imennän kautta. Miltei jokaisessa omenapuussa esiintyy piilevinä viruksia, mutta aktivoituvat harvoin.

Mykoplasmataudit heikentävät omenapuiden talvenkestävyyttä siinä määrin, että niiden kantajat menehtyvät kovina talvina. Siksi ne eivät ole päässeet meillä leviämään laajemmin.

Bakteeritauteihin kuuluu aitosyöpä , joka elää kosteassa ja köyhtyneessä maassa, jossa on harjoitettu yksipuolista viljelyä. Se aiheuttaa omenapuiden juuristoon suuriakin pahkuroita. Torjuntana on salaojitus ja ravinnetasapainoinen maa. Tulipoltetta ei meiltä vielä ole tavattu.

Sienitaudeista omenapuuta voi vaivata omenarupi, kuorimätä, muumiotauti, versotauti, lehtipuunsyöpä, nokihärmä, varastolaikku, nokilaikku, ja tuppilohome.

Omenarupea on vaivalloista torjua ilman kemiallisia valmisteita (Euparen M) , koska sen itiöt talvehtivat puun varisseissa lehdissä. Sieltä ne leviävät tuulen mukana toukokuun puolivälistä alkaen heinäkuun alkupuolelle saakka. Jos sää on sateinen ja omenapuun lehdet pysyvät märkinä koko päivän, itiöt itävät - ja sen herkemmin, mitä lämpimämpi sää on. Juuri tässä vaiheessa on ruiskutus suoritettava. Samaa torjunta-ainetta ei tule käyttää useita vuosia peräkkäin. Niistä saa tietoa Kemiran ja Bernerin Kasvinsuojeluoppaista , joita saa aineita myyvistä liikkeistä maksutta. Luomuviljelyyn on välttämätöntä valita omenarupea kestäviä lajikkeita.

Kuorimätää, jonka aiheuttajasieni elää kosteassa maassa, voi torjua salaojituksella ja maanparannuksella.

Muumiotauti mädättää kypsyviä omenia kuorivioitusten kautta. Tällaiset hedelmät on kerättävä huolellisesti talteen ja poltettava tai haudattava syvälle maahan (ei kompostiin).

Versotauti ja lehtipuunsyöpä on torjuttavissa leikkaamalla saastuneet oksat välittömästi pois ja polttamalla ne.

Sieni-itiöt tunkeutuvat kasviin kuoren vioitusten kautta. Käytä siksi leikkuuhaavoihin oksabalsamia.

Puutostaudit johtuvat ravinteiden puutteesta tai niiden keskinäisten suhteiden epätasapainosta. Koska nykyisin on käytettävissä hyvälaatuisia lannoitteita, puutostaudit ovat harvinaisia. Yleisimpiä niistä ovat kuoppatauti , joka johtuu boorin puutteesta, ja pilkkutauti , joka johtuu kalkin puutteesta. Syyslannoitus (PK) ja kalkitus korjaa puutoksen.

Typen puute näkyy heikkona versokasvuna ja vaaleanvihreinä lehtinä. Voimakas typpi puolestaan tekee lehdet tummanvihreiksi. Typpi annetaan maahan kevätlannoitteena.

Puutostaudit voi erottaa virustaudeista siten, että puutokset näkyvät koko kasvin lehdistössä kun virusten oireet näkyvät aluksi vain muutamissa lehdissä tai oksissa.

Muita vioituksia voivat aiheuttaa tuuli ja pakkanen, halla, väärät tai väärin annostellut torjunta-aineet ja maan väsyminen, jota esiintyy paikoilla, joissa on kasvanut aiemmin vanhoja omenapuita. Tämä korjaantuu kun maan annetaan levätä muutaman vuoden tai vaihdetaan kasvualusta uuteen.

Omenapuun kukat kestävät hallaa – 2,5 C astetta. Hedelmätarhasta voi torjua hallaa peittämällä puut kasvuharsolla edellisenä iltapäivänä tai polttamalla vanhan ajan hallavalkeita läpi yön. Ne tulee tehdä risuista, lehdistä, turpeesta tai muusta kytemällä palavasta aineesta ja rakennettava tarhan alavimmille paikoille 10-15 metrin välein. Omenat kestävät pakkasta – 6 C, ks. sadonkorjuu .

Lajikekohtaisia tietoja löytyy kohdasta lajikeluettelo.